Kinnarps Classroom By
Peter C. Lippman, oppimisympäristöasiantuntija,
koulusuunnittelija ja tutkija.
”Puhuimmepa sitten nykytilasta tai tulevasta, nykyaikaisessa oppimisympäristössä opettajalla on mahdollista liikkua ympäri huonetta ja olla suorassa kontaktissa jokaiseen oppilaaseen. ”
Peter C. Lippman, oppimisympäristöasiantuntija, koulusuunnittelija ja tutkija
Ideaali luokkahuone on suunniteltu rakentamaan opettajan ja oppilaiden välisiä sekä oppilaiden keskinäisiä suhteita. Oppimisympäristöasiantuntija Peter C. Lippmanin mukaan on luotava luokkahuone, joka mahdollistaa oppilaiden itsetuntemuksen, sosiaalisten taitojen ja tilanhahmottamiskyvyn kehittymisen.
Peter C. Lippman on newyorkilainen oppimisympäristöasiantuntija, joka on työskennellyt oppimisympäristöjen suunnittelun parissa yli 25 vuoden ajan. Hän myös tutkii aihetta ja laatii parhaillaan väitöskirjaa kouluympäristöistä Australian Victorian osavaltion Bendigossa sijaitsevassa La Troben yliopistossa. Hänen tutkimuksensa kattaa erilaisia kouluprojekteja Australiassa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Peter on myös yksi Tukholmaan perustetun, innovatiivisen Skapaskolanin taustahahmoista. Koska Lippmanilla on tutkinnot niin psykologiasta, sosiologiasta kuin filosofiasta, hän perustaa työnsä aina tieteelliseen näyttöön.
Vaihtelua tarjoava luokkahuone
– Tämä 7.–9.-luokkalaisille tarkoitettu tila on suunniteltu käytettäväksi suurissa ryhmätapaamisissa, ryhmätöissä ja itsenäisessä työskentelyssä. Parasta olisi, jos opettajat ja oppilaat voisivat vaihtaa eri tehtävien välillä saumattomasti, Lippman selventää.
Tilan kovat arkkitehtoniset ominaisuudet, kuten seinät ja ikkunat, perustuvat olemassa oleviin luokkahuoneisiin, joiden parissa hän on työskennellyt ruotsalaishankkeissa. Konsepti huonejärjestyksestä perustuu hänen työssään Yhdysvalloissa, Australiassa ja Ruotsissa saamiinsa ideoihin. Aivan huoneen perällä, kohtisuoraan seinää vasten olevat korkeat penkit on tarkoitettu neljän oppilaan ryhmille, kun taas etualan pöydät ja sohvat soveltuvat kahdeksan hengen ryhmille.
– Kalusteiden jaottelu perustuu tutkimuksiin ryhmätyöskentelystä, jossa ryhmät voivat rakentua jopa kahdeksasta hengestä, mutta jotka jaetaan vähitellen neljän ja tämän jälkeen kahden hengen ryhmiksi. Suuremmat ryhmät ovat etualalla lähempänä opettajaa. Tällainen ryhmittely auttaa opettajaa olemaan vuorovaikutuksessa kaikkien huoneessa olevien oppilaiden kanssa.
Tämäntyyppiseen kalustukseen liittyy useita etuja. Useita pieniä ryhmiä on helpompi käsitellä. Opettaja voi keskittyä koko luokkaan ja tarvittaessa liikkua ryhmien välillä ja keskustella suoraan niiden kanssa. Lisäksi jokainen oppilas voi keskittyä omiin tehtäviinsä, sillä jokaisella heistä on oma paikkansa luokassa. Tästä ryhmittelystä on myös se etu, että kaikki oppilaat voivat kiinnittää huomionsa eteenpäin huoneessa, vaikka heillä on samalla oma persoonallinen, näkymättömän kuplan tapainen tila ympärillään, jota voidaan laajentaa tai pienentää tehtävien ja ryhmätyöskentelyyn osallistuvien määrän mukaan.
Vaikka huoneessa ei olekaan opettajanpöytää, opettajalle voidaan lisätä pieni pöytätaso vaikkapa kannettavaa tietokonetta varten.
– Huoneen tavoitteena on, että opettaja pystyy liikkumaan siinä sekä näkemään ja ymmärtämään, miten oppilaat tekevät yhteistyötä hankkiessaan tietoa, Peter C. Lippman sanoo.
Näin jutustelu sujui.
PAIKAN VALINTA TEHTÄVÄN MUKAAN
Luokka on erittäin joustava, minkä ansiosta oppilaat pystyvät liikkumaan eri kalusteryhmien välillä ja ympärillä materiaaliensa kanssa työtehtäviensä suorittamiseksi.
He voivat esimerkiksi työskennellä istuen pöydän ääressä. Kun seisomisesta tai jakkaralla istumisesta tarvitaan taukoa, voidaan laskeutua työskentelemään lattialle, istua pöydän ääreen jatkamaan jonkin projektin parissa omaan tahtiin tai keskustella muiden oppilaiden tai opettajan kanssa.
Oikeanlaisten kalusteiden avulla oppilaat voivat myös esitellä ja tehdä näkyväksi oppimaansa esimerkiksi käyttämällä kirjoittamiseen soveltuvia pöytätasoja, siirrettäviä ja magneeteilla varustettuja kirjoitustauluja tai taulumaalilla maalattuja seiniä. Näin monilla erilaisilla kalusteryhmillä varustettu luokkatila rohkaisee oppilaita kehittämään sosiaalisia ja tunneperäisiä valmiuksiaan sekä tarjoaa heille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Samalla opettaja osallistuu kaikkeen hieman etäämpää. Kalustus on rakennettu tukemaan niin käyttäytymiseen liittyviä kuin kognitiivisia ja sosiaalisia korkean tason aktiviteetteja.
VUOROVAIKUTUS TIE MENESTYKSEEN
Se, miten hyvin luokkahuone toimii, riippuu sitä käyttävistä ihmisistä, Peter C. Lippman toteaa.
– Opettajien on oltava itsevarmoja ja päteviä voidakseen työskennellä tällaisissa ympäristöissä ja ymmärrettävä, että perinteisen ja uudenlaisen luokkahuoneen ainoana erona on helpompi kontakti oppilaisiin.
– Oppilaat pääsevät kehittämään itsetuntemustaan, sosiaalisia taitojaan ja tilanhahmottamiskykyään. Opettajat puolestaan pystyvät vahvistamaan paremmin oppilaiden hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sillä he pystyvät olemaan vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa aktiivisesti näiden oppiessa uusia taitoja. Siirrymme siis pois "esiintymisestä" mahdollistaen sen sijaan opettajien toimimisen luokkahuoneessa, jossa he tutustuvat oppilaisiinsa, saavat tietää heidän perheistään ja kavereistaan, heidän mieltymyksistään sekä siitä, miten he oppivat uusia asioita parhaalla mahdollisella tavalla.
Peter C. Lippmanin mukaan tärkeää on ymmärtää, että luokkahuoneet eivät ole täydellisiä; niitä pitää kehittää jatkuvasti. Arkkitehtuuri edistää osaltaan opetuksen ja oppimisen helpottamista, ja meidän on pyrittävä luomaan integroituja sisustuksia hajanaisiin ratkaisuihin luottamisen sijasta.
"Meidän on ymmärrettävä jo ennen rakennusten suunnittelemista, millaisia aktiviteetteja niissä on tarkoitus suorittaa, ja tarvittaessa autettava sekä opettajia että oppilaita siirtymään tällaisiin uuteen ajattelutapaan perustuviin oppimisympäristöihin. Kyse on matkasta, ja meidän on omaksuttava tämä, jotta saamme oppilaat oppimaan uusia asioita koko elämänsä ajan."
1.
Luokkahuoneet ovat yhteistyöhön tarkoitettuja tiloja, joissa voimme luoda erilaisia kalustuksia tukemaan erilaisia tiedonhankintatapoja. Tilat on integroitava kannustamaan oppimista ja oppilaiden osallistamista. Opetustilat ovat myös performatiivisia, ja meidän on pyrittävä siihen, että jokainen päivä on uusi kokemus niin opettajille kuin oppilaille.
2.
Arkkitehtuuriin sisäänrakennetut ja kalusteiden avulla luodut nurkkaukset ovat turvallisia paikkoja, joissa oppilaat voivat rauhoittua ja tuntea olonsa turvalliseksi projektiensa parissa työskennellessään.
3.
Opettajien on voitava liikkua huoneessa vaivatta, joten oppimisympäristöjä ei kannata kalustaa liian täyteen. Luokissa on oltava useita erilaisia tehtävien mukaisia tiloja.
4.
Seinien vieriin voi tehdä paikkoja, joissa oppilaat voivat rauhoittua, samalla kun huoneessa on menossa muutakin opetusta.
5.
Testaa erilaisia kalustuksia ja vieraile muissa kouluissa tutustumassa, mitä siellä tehdään. Selvitä myös, mikä toimii ja mikä ei sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia erilaiset ympäristöt tuovat mukanaan. Pohdi kaiken aikaa seuraavaa: mikä toimii parhaiten itsellesi ja opetustavallesi sekä millä tavoin haluat oppilaidesi oppivan uusia asioita?
)
)
)
)
)
