Oppimisympäristöjen suunnittelu neuroepätyypillisten lasten tarpeisiin

Neuropsykiatriset toimintarajoitteet, mukaan lukien autismikirjo (ASD), asettavat korkeammat vaatimukset oppimisympäristöille

Joka kymmenes ruotsalainen oppilas kärsii neuropsykiatrisista toimintarajoitteista. ”Nepsy”, kuten sitä usein kutsutaan, on yhteisnimitys useille neuropsykiatrisille häiriöille – muun muassa adhd:lle ja autismille. Koska Nepsy merkitsee erilaista tapaa käsitellä aistivaikutelmia, se asettaa erityisiä vaatimuksia oppimisympäristölle, etenkin fyysiselle. Tukholmassa työskentelee yksi maailman johtavista alan tutkijoista. Sven Bölte on lasten ja nuorten psykiatrian professori sekä Karoliinisen instituutin Center of Neurodevelopmental Disorders (KIND) -keskuksen johtaja. Äskettäin julkaistiin kirjallisuuskatsaus aiheesta, johon hän osallistui kirjoittajana. Hän on myös toiminut konsulttina uusien koulujen rakentamisessa.

Mihin haasteisiin törmäät työssäsi, kun tarkastelet tämän päivän koulurakentamista?

“Havaitsimme, että neuropsykiatriset haasteet eivät olleet mukana. Rakennuksessa on huomioitu fyysiset toimintarajoitteet, mutta ei näkymättömistä kognitiivisista vaikeuksista kärsivien oppilaiden rajoitteita - ja heillä on melko suuret tarpeet.”

Mitä on tärkeää ottaa huomioon Nepsymukautetussa
oppimisympäristössä?

"Sanon yleensä, että kyse on kolmesta osasta. Ensinnäkin on otettava huomioon aistilliset näkökohdat: ympäristön on oltava aisteille rauhallinen. Hajuttomuus sekä hyvät ääni- ja valo-olosuhteet. Ei saa olla liikaa ruuhkaa, heijastuksia, häiritseviä kuvioita tai materiaaleja, joista voi vahingoittua. Ääntä voi vaimentaa, säilytystilaa voi käyttää tavaroiden piilottamiseen. Voi yrittää optimoida ilmanvaihdon ja välttää fluoresoivia valoja. Voi myös tarjota erilaisia ruokia, koska tiedämme, että monilla nepsy-lapsilla on erityisiä mieltymyksiä."

"Toiseksi kyse on visuaalisen hallinnan maksimoimisesta. Visuaalista ja akustista selkeyttä tarvitaan, jotta oppilaat voivat paikantaa itsensä, löytää tiloja ja sopia aikoja. Esimerkiksi kellojen pitäisi olla toimivia ja näyttää sama kellonaika, ja kylttien pitäisi olla selkeitä ja yksinkertaisia. Kolmas osa on se, että on oltava mahdollisuus vetäytyä rauhaan. Työpaikoillamme on usein erillisiä, rauhallisia nurkkauksia, ja niitä voivat oppilaatkin tarvita, myös taukojen aikana. Monet hyötyisivät rauhasta lounaalla ja mahdollisuudesta vetäytyä syrjään ruokailemaan."

Miten koulut ja opettajat voivat luoda kaikille lapsille osallistavan fyysisen oppimisympäristön?

"Vaikka kuvatukea käytetään monissa paikoissa, mielestäni sitä voi parantaa. Optinen järjestys ja näkyvien asioiden vähentäminen ovat tärkeitä. Etsi kaikille sopiva istumajärjestys ja valitse ääntä vaimentavat materiaalit. Puutteellinen selkeys ja voimakkaat aistiärsykkeet fyysisessä oppimisympäristössä varastavat huomion ja aiheuttavat kognitiivisia kustannuksia. Uskon, että neurotyypillisen opettajan voi olla vaikea ymmärtää, miten äärimmäisen herkkä Nepsy-oppilas voi olla."

Mitkä voivat olla kognitiiviset kustannukset?

"Jos erilaiset aistivaikutelmat häiritsevät oppijaa eikä fyysinen oppimisympäristö ole selkeä, se voi viedä kaikki voimat oppimiselta. Useimmilla Nepsy-henkilöillä on vaikeuksia niin sanotuissa toimeenpanevissa toiminnoissa - toiminnan suunnittelussa, impulssikontrollissa, joustavuudessa ja itsesäätelyssä. Ei kannata aliarvioida, mikä kaikki voi epäonnistua, jos fyysinen  oppimisympäristö ei toimi."