Referenssi: Paluuvierailu Sjölundan kouluun

Takaisin tulevaisuudenkestävään kouluun

Syksyllä 2017 Lidköpingin Sjölundan koulu avasi ovensa uusiin, innovatiivisiin ja joustaviin oppimisympäristöihinsä. Kuusi vuotta myöhemmin palasimme kysymään rehtori Sofia Sabel Anderssonilta miten he ovat onnistuneet luomaan niin pitkäjänteisesti kestävän koulun ja miten oppimisympäristöt vaikuttavat viihtyvyyteen ja oppimistuloksiin. 

Koska sanoit koulun tulleen rakennetuksi? Sjölundan koulun rehtori Sofia Sabel Andersson on tottunut sekä moniin kansallisiin että kansainvälisiin opintovierailuihin ja hämmästykseen, joka herää, kun vierailijat huomaavat, että koulu valoisine ympäristöineen, pehmeine tekstiilimattoineen ja verhoiltuine kalusteineen ei ole enää aivan uusi. Kun koulu suunniteltiin, hän työskenteli läheisesti aikaisemman rehtorin Elisabet Ingemarssonin kanssa kaikessa toimintaajatuksesta rekrytointiin ja sisustukseen, ja hänellä on selkeä käsitys, miten koulusta on tullut niin hyvä. 

- Tärkeintä oli, että Elisabetilla oli selkeä kuva siitä, mitä hän koululta halusi. Prosessin aikana otimme mukaan sekä henkilöstön että lapset, analysoimme tarpeemme ja kysyimme itseltämme, mitä tekisimme, miten tekisimme sen ja miksi. Teimme myös kaiken vaihe vaiheelta, jotta saimme mahdollisuuden testata ja arvioida tekemiämme valintoja matkan varrella, hän sanoo.

Koulu teki jo prosessin alkuvaiheessa tiivistä yhteistyötä Kinnarpsin kanssa ja katse kiinnittyi vakaasti tavoitteeseen, että fyysinen ympäristö tukee aina pedagogista ajatusta ja kunnioittaa jokaisen yksilön edellytyksiä ja tarpeita oppimisessaan.

- Huolehdimme siitä, että koulun rakentajat, suunnittelijat ja opettajat ymmärtävät koulun vision ja jakavat näkemyksemme siitä, että lapset ovat päteviä ja heillä on luontainen halu oppia ja kehittyä. Silloin on uskallettava kyseenalaistaa totutut työskentelytavat ja ymmärtää, että nykypäivän lapsilla on uusia tapoja oppia. Se asettaa vaatimuksia sekä pedagogiikalle että sisustukselle, koska ne liittyvät toisiinsa, Sofia Sabel Andersson sanoo. 

Käsitys, joka on edelleen voimassa, oli, että ratkaisut on mukautettava nykypäivän ja huomisen opetustapoihin. Eri toiminnot vaativat erilaisia ympäristöjä, ja kaikki lapset oppivat eri tavoin. Jotkut viihtyvät ryhmätyöskentelyssä, toiset tarvitsevat yksityisyyttä, toiset haluavat seistä korkean pöydän ääressä, toiset makaavat mieluiten lattiamatolla. Oppiminen ei tapahdu vain luokkahuoneessa, vaan koko koulun on oltava oppimisympäristöä. 

- Korostamme sitä, että opettajat eivät voi vain luoda perinteistä istumajärjestystä ja tyytyä siihen, vaan heidän on pohdittava, millä tavalla he haluavat työskennellä ja miten he haluavat olla vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Fyysisen ympäristön tulee aina olla yhteydessä opetustapaan ja auttaa lapsia etenemään yhdessä. Työskentelemmekö yksin vai yhdessä? Voinko käyttää joustavasti kalusteitani? Miten suunnittelen onnistuneen oppimisympäristön? Lyhyesti sanottuna on oltava toimintaidea ennen kuin kalustetaan, Sofia Sabel Andersson sanoo. 

Joukkuehenki, Vastuu, Ilo

Tunnelma välittyy jo pääsisäänkäynnissä, jossa valoisa ja kutsuva aula istumaportaineen toivottaa oppilaat tervetulleiksi sanoilla ”Joukkuehenki, Vastuu, Ilo”. Täällä voidaan kokoontua suuriin tai pieniin ryhmiin, suunnitellusti tai spontaanisti. Vieressä on kirjasto, jossa on useita pehmeitä istuimia, ja suoraan askelmien yläpuolella on useita tiloja sekä yksilötyöhön että ryhmätehtäviin. Jokaisessa luokkahuoneessa on mahdollisuus valita paikka tarpeiden ja edellytysten mukaan – esimerkiksi halutaanko istua korkean pöydän ääressä, lojua nojatuolissa tai maata lattialla pehmeällä matolla. 

Ajatuksena on myös, että luokkahuoneet ja muut tilat voidaan kalustaa nopeasti uudelleen esimerkiksi pienryhmien opetusta tai projektityötä varten. Joustavan työskentelytavan vahvistamiseksi koulu on myös integroinut kehittyneen digitaalisen oppimisympäristön päivittäiseen työhön. 

- Uskomme, että koulun on muututtava yhteiskunnan tahdissa ja että yksi tehtävistämme on valmistaa oppilaitamme tulevaisuuden työelämään. Siksi olemme laajentaneet näkemystämme kouluympäristöstä ja yhdistäneet koulukalusteet  toimisto- ja kokouskalusteisiin niin, että ne sopivat sekä oppilaillemme että opettajillemme. On kiehtovaa nähdä, miten lapset löytävät uusia tapoja istua esimerkiksi verhoillussa loungetuolissa, Sofia Sabel Andersson sanoo. 

Pääasiat fyysisestä ympäristöstä

On yksi asia luoda koulu, joka tuntuu inspiroivalta ja innovatiiviselta, kun se on uusi. Toinen on säilyttää tämä tunne ja arvot vuodesta toiseen.

Mikä on salaisuus, että Sjölunda on onnistunut siinä niin hyvin?

- Alkuperäisen idean säilyttäminen on aina haasteellista, varsinkin kun näiden vuosien aikana myös oppilaiden ja opettajien määrä on kasvanut. Selkeä vastaus kysymykseen on, että teimme oikein alusta alkaen. Teimme analyysin, laadimme vision, huomioimme fyysisen ympäristön jo varhaisessa vaiheessa ja otimme sekä henkilöstön että lapset mukaan prosessiin. Se luo hyvät edellytykset pitkällä aikavälillä kestävän toiminnan luomiseen. 

Mutta miten pidätte vision elävänä arjessa?

- Monet meistä, jotka olivat mukana alusta asti, ovat edelleen mukana. Henkilöstön vaihtuvuus on alhainen, koska monet viihtyvät täällä, mikä on hyvä perusedellytys. Mutta sitten meidän on myös jatkettava kehittymistä ja saatava kaikki uudet mukaan junaan. Arvioimme toimintaamme jatkuvasti ja kehitämme konseptia tarvittaessa. Kyse on aktiivisesta työskentelystä henkilöstöryhmän kanssa, keskustelemme paljon arvoistamme, toistemme tukemisesta ja siitä, ettei luokkahuoneista tule eristettyjä saarekkeita. Täällä kaikki lapset ovat kaikkien vastuulla.

Olette päättäneet sisustaa useilla verhoilluilla kalusteilla, jota monet koulut epäröivät edelleen. Mistä tämä johtuu?

- Meille valinta on itsestään selvä. Verhoillut kalusteet lisäävät viihtyvyyttä, niin helppoa se on. Ne vaimentavat ääntä, ovat mukavia istua, näyttävät mukavilta. Kyllä, hyviä syitä on paljon. Mielestäni mahdolliset ongelmat voidaan ja pitäisi ratkaista sen sijaan, että päätettäisiin jättää pois sisustus, joka itse asiassa parantaa toimintaa.

Verhoillut kalusteet näyttävät yhtä raikkailta ja uusilta kuin alussa. Mikä on niksi?

- Ei siinä ole mitään ihmeellistä, kun lapset saavat tuntea olevansa osallisia, he ottavat vastuuta ja ymmärtävät, miksi fyysiset ympäristöt ovat tärkeitä. Varmistamme, että otamme heidät mukaan, esimerkiksi siivoamalla yhdessä ja keskustelemalla, miksi pidämme huolta siitä, mitä meillä on. On myös tärkeää, että aikuiset ovat läsnä olevia roolimalleja ja osoittavat, että he näkevät oppilaat ja mitä koulussa tapahtuu. Näin voimme puuttua asioihin heti, kun niitä tapahtuu.

Sanot, että fyysinen ympäristö tukee oppimista. Näkyykö se myös  oppimistuloksissa?

- Mittaamme viihtyvyyttä ja opiskelurauhaa ja saamme hyviä tuloksia, joten tiedämme, että oppilaamme ja opettajamme voivat hyvin ja että fyysiset ympäristöt ovat vahva viihtyvyystekijä. On vaikea mitata tarkasti, miten osaamistaso ja oppiminen liittyvät fyysiseen ympäristöön. Joustavien ja tehtäviin perustuvien ratkaisujemme ansiosta voimme mukauttaa opetuksen eri tilanteisiin niin, että se tukee sekä lapsia että aikuisia. Minulle on itsestään selvää, että fyysiset ympäristöt vaikuttavat myönteisesti tutkimustuloksiin.